Imetys on maailman luonnollisin, vaan ei yksinkertaisin asia. Terveydenhoitaja Johanna on perheiden tukena, jotta toiveet imetyksestä toteutuisivat.
Johanna Koivisto on viihtynyt yli 20 vuotta vauvojen, perheiden ja imetyksen parissa – ensin kätilönä, sitten imetyskouluttajana ja pari viime vuotta myös terveydenhoitajana.
– Imetyksen ja ihmisten kanssa mikään ei ole mustavalkoista. Jokainen perhe opettaa minulle jotain. Tämä on ihana ala, Johanna hehkuttaa.
Terveydenhoitajana äitiysneuvolan vastaanotolla Johanna tapaa perheitä raskauden alusta lähtien. Imetysasioista on tärkeää puhua, vaikka ne eivät vielä silloin tuntuisi ajankohtaisilta.
– Perheet usein yllättyvät, miten isolta asialta imetys tuntuukin, kun vauva on syntynyt. En tuputa kenellekään imetystä, vaan äideillä on aina täysi päätösvalta omasta kehostaan. Autan, jotta perheiden toiveet toteutuisivat.
Imetystä toivovia Johanna kannustaa täysimetykseen heti ensimmäisistä päivistä lähtien. Vauvan tekemällä maitotilauksella eli imemisellä on tärkeä tehtävä. Rinnat reagoivat kysyntään tuottamalla lisää maitoa.
– Ensimmäisenä päivänä synnytyksen jälkeen vauva on väsynyt ja käy harvakseen rinnalla. Toisena päivänä vauva usein haluaa enemmän maitoa kuin on tarjolla. Vauvan jatkuva itku ja rinnalla olo voi pelästyttää, jos ei tiedä sen olevan normaalia. Ei yleensä mene kuin päivä tai pari, ja maitoa tulee ihan kunnolla. Pullon käytöllä voidaan tietämättään vaikeuttaa imetystä.
Täysimetysaika iltahulinoineen ja tiheän imun kausineen voi tuntua ikuiselta. Silloin ei-imettävän vanhemman tai muun tukihenkilön rooli on tärkeä.
– Ei-imettävä vanhempi voi tarjota vauvalle ja äidille ihan eri tavalla lepoa, kun ihokontaktissa maito ei koko ajan tuoksu vauvan nenään. Jos imettävä vanhempi yrittää tarjota vauvalle lepoa sylissä, on kuin itse yrittäisin levätä suklaalevy nenän alla, Johanna havainnollistaa.
Kun imetykseen tarvitaan erityistä tukea, perhe voidaan ohjata imetysvastaanotolle. Lyhyen haastattelun jälkeen imetystä harjoitellaan yhdessä. Usein Johanna ohjaa nojaamaan taakse ja tukemaan asentoa tyynyillä.
– Yritämme tehdä imetyksen vauvalle niin helpoksi kuin suinkin. Vauvat tykkäävät juoda samalla tavalla kuin aikuisetkin – symmetrisessä asennossa ja pää taaksepäin kallistuen. Sitä ei olekaan niin helppoa rakentaa rinnalle.
Palkitsevinta työssä on nopea helpotus. – Parasta on se, että voi vaikeissakin tilanteissa auttaa perheitä. Tämä on kiitollista puuhaa, kun apu on niin välitöntä.
Aina imetys ei ohjauksenkaan avulla lähde sujumaan. Silloin on tärkeää olla perheen tukena.
– Imetyksessä vastaan tulevat pettymykset ovat tosi isoja asioita. Kun selvitämme miksi imetys ei kerta kaikkiaan suju, lähes aina paljastuu, että vaikeudet eivät johdu perheestä itsestään. Syyllisyyttä ei kannata ottaa harteilleen, Johanna lohduttaa.
Vauvat tykkäävät juoda samalla tavalla kuin aikuisetkin – symmetrisessä asennossa ja pää taaksepäin kallistuen. Sitä ei olekaan niin helppoa rakentaa rinnalle.
Uuden imettävän sukupolven myötä nousee aina uusia haasteita ja uskomuksia, joita Johanna auttaa ratkaisemaan.
– Välillä somesta nousee turhia paineita siitä, mikä on onnistunut imetys. Vaikka pakastin täynnä äidinmaitoa voi näyttää visuaalisesti ihanalta, sillä ei vaikutusta siihen, paljonko vauva imee maitoa tai miten hyvin hän kasvaa.
Myönteistäkin kehitystä on tapahtunut: asenteet esimerkiksi julki-imetystä kohtaan ovat muuttuneet sallivammiksi. Silti Johanna toivoisi, että suhtautuisimme vieläkin myönteisemmin julkiseen imetykseen.
– Äidit arastelevat usein ihan hirveän pitkään ennen kuin uskaltavat imettää julkisilla paikoilla. Toivoisin, että imetyksen sijaan puhuisimme vauvan ruokailusta, ja kiinnittäisimme yhteiskuntana enemmän huomiota vauvan tarpeisiin. Vauva on tärkein.